Henna, 63, on vierasvenesataman yrittäjä, joka aikoo jatkaa työntekoa niin monta vuotta kuin hyvältä tuntuu

Henna on löytänyt mielekkään arkipäivän saaristosta, jossa hän työskentelee kesäisin satamayrittäjänä ja talvisin Kasnäsuddenin asiakaspalvelutehtävissä. Hänen toimintansa tukee sekä Kemiönsaaren asukkaita että vierailijoita, luoden yhteyden oman tekemisen ja yhteisön hyvinvoinnin välille.

“Ei elämää voi käsikirjoittaa etukäteen – tie avautuu kulkiessa” 

Henna uskoo, ettei itseään tarvitse lukita yhteen ammattiin tai selkeään suunnitelmaan.
“Elämä kyllä kantaa, eikä kaikkea voi suunnitella etukäteen. Tie avautuu kulkiessa”, hän pohtii.  

Saaristossa elämä ja työ ovat vahvasti sidoksissa vuodenaikoihin ja säähän. Siksi Henna haluaa olla avoin erilaisille tehtäville ja on hyvä jos on useampia vaihtoehtoja. Näin työelämä pysyy joustavana ja voi jatkua niin pitkään kuin se tuntuu omalta.

Henna työskentelee talvisin Kasnäsuddenin ravintolassa, kaupassa ja kahvilassa aina tarpeen mukaan, ja kesäisin hän toimii kyläyhdistyksen omistaman vierasvenesataman yrittäjänä. Toiminnan ideana on, että sataman tulot jaetaan Hennan ja kyläyhdistyksen kesken, jolloin toiminnasta saatavat varat hyödyttävät myös koko saarta ja kyläyhteisöä. 

“Yhteistyö kyläyhdistyksen ja sen hallituksen kanssa on rakentavaa ja myönteistä, ja ajatus yhteisestä hyvästä tuntuu luontevalta ja oikealta.”

“Myös asiakkaat ovat hyvin kannustavia: kesälomaa viettävät vierailijat ovat hyväntuulisia ja antavat paljon positiivista palautetta”, Henna kertoo.

Hennalla on apunaan pari työntekijää, ja yhdessä he vastaavat sataman toiminnasta: paikkojen kunnossapidosta, veneilijöille tarjottavista palveluista ja alueen siisteydestä. Heidän hoidettavanaan ovat muun muassa kaksi saunaa, suihkut ja vessat, uimaranta, grillipaikat ja laituri sekä veneilijöiden vastaanotto ja maksujen kerääminen.  

Satamakonttorin yhteydessä Henna pyörittää myös pientä myymälää, josta voi ostaa hyvää kahvia, elintarvikkeita, tuoretuotteita, vihanneksia, hygieniatuotteita ja alkoholituotteita – kaikkea, mitä saarikesään yleensä tarvitaan.

Elämä kantaa myös ilman selkeää eläkestrategiaa

Nuorempana Henna ei juuri miettinyt eläkepäiviä – ne tuntuivat kaukaisilta, eikä hänellä ollut selkeää suunnitelmaa tulevaisuuden varalle. Joskus mieleen hiipi huoli: pitäisikö eläkettä kerryttää määrätietoisemmin? Varsinaista strategiaa ei silti koskaan syntynyt.  

Elämänkokemuksen myötä Henna on oivaltanut ettei murehtiminen paranna asioita, vaan lisää turhaa pelkoa. Hän luottaa siihen että elämä kantaa, vaikka kaikkea ei voi päättää etukäteen. Huolestumisen sijaan hän haluaa elää avoimesti ja katsoa tulevaan luottavaisesti.  

63-vuotias Henna odottaa eläkeikää myönteisin mielin ja näkee sen ennen kaikkea vapauttavana asiana: eläke tuo perusturvan toimeentulolle.

Uskon että eläke antaa lisää vapautta ja tilaa. Olen saanut tehdä sellaisia töitä joista olen nauttinut, enkä mennyt raha edellä. Ei ole kiire lopettaa, vaan jatkan niin kauan kuin olen hyvässä fyysisessä kunnossa.”

Henna asuu Högsårassa vuokralla yksin pienessä talossa, joka muistuttaa mökkiä. Arki on taloudellisesti melko yksinkertaista: rahaa ei kulu samalla tavalla kuin kaupungissa, jossa ostamista olisi ehkä enemmän. Auto on välttämätön liikkumisen kannalta, mutta muuten menot pysyvät kohtuullisina.  

Ruoasta Henna ei kuitenkaan suostu tinkimään, vaan haluaa syödä terveellisesti ja käyttää hyviä raaka-aineita. Koti on hänelle tärkeä paikka, jonka hän haluaa olevan viihtyisä ja mukava. “Kiitollisuus pienistä asioista lisääntyy, kun on vähemmän asioita”, hän tiivistää.

Jossain vaiheessa fyysisen kunnon muuttuminen on hyväksyttävä

Tällä hetkellä Henna kokee voivansa erinomaisesti: hänellä ei ole lääkityksiä eikä terveysongelmia, ja siitä hän on hyvin kiitollinen. Jaksamisesta hän huolehtii ennen kaikkea arjen valinnoilla – syömällä itselleen hyvää tekevää ruokaa, liikkumalla, joogaamalla ja myös rauhoittumalla.  

Henna tiedostaa kuitenkin, että jossain vaiheessa keho ei ehkä enää tunnu yhtä vahvalta kuin nyt. Silloin se täytyy hyväksyä. Jos työnteko ei enää jonain päivänä tunnu mahdolliselta, tärkeintä on hänen mielestään osata tunnistaa se hetki ja kuunnella itseään – ei jatkaa vain siksi, että on joskus päättänyt niin.  

Henna on tehnyt toiminimellä myös hemmottelevia kasvohoitoja; hierontaa ja akupainantaa. Hän näkee, että tällainen työ voisi olla mahdollista myöhemminkin, vaikka voimat eivät enää riittäisi täysiin 8-tuntisiin työpäiviin. Työelämä voi siis muuttaa muotoaan, mutta sen ei tarvitse loppua kokonaan. Työnteko mahdollistaa ympärivuotisen asumisen saaristossa. 

“Vastapainoksi sille, kun on paljon kiirettä ja ruuhkaa, saa myös olla hiljaista silloin kun kaikki hiljenee. Ihmiset lähtevät ja linnut lähtevät, tulee täysi hiljaisuus – se on osa vuodenkiertoa ja vuodenaikoja. Se on lahja: saa jäädä, kun muut lähtevät”, Henna kuvailee.