• 7.7.2025
• Uutiset

K700: Kesävieraista vapaa-ajan asukkaisiin

Jo 1800-luvun lopulla monet korkea-arvoiset henkilöt, muun muassa Aleksanteri III, viettivät kesiään Högsårassa. Ennen kesämökkien yleistymistä kesävieraat majoittuivat usein yksityisissä pensionaateissa, eli paikallisten ihmisten kodeissa. Tämä tarkoitti sitä, että kesävieraiden saapuessa isäntäperheet siirtyivät asumaan ulkorakennuksiin ja vieraat majoittuivat päärakennukseen. Tällaisia pensionaatteja on ollut ympäri Kemiön seutua.

Kun höyrylaiva alkoi pysähtyä Högsåran Keisarinsatamassa kahdesti viikossa, kylästä tuli nopeasti suosittu lomakohde. Kesävieraat ruokailivat yleensä pensionaateissa ja majoittuivat luotsitiloilla. Vuonna 1912 Ellen Mattson aloitti järjestäytyneiden pensionaattien pyörittämisen. Hän ei itse vuokrannut huoneita, vaan hänen kesävieraansa majoittuivat eri puolilla Högsåraa. Mattson pystyi ruokkimaan jopa 170 vierasta päivässä. Mattsonin naapuri, kapteeninrouva Sally Ahlborg, kuvailee Högsåraa seuraavasti: “On huomattava, että Högsåra ei suinkaan ole mikään suuren maailman rantalomakohde. Ruokapöytään ei tulla uimapuvussa, eikä kylän läpi vaelleta rannalle ja takaisin puolipukeissa. Täällä ei myöskään vietetä huvielämää illasta toiseen tanssien ja tennistä päivät pitkät pelaten. Ihmiset tulevat Högsåraan hakemaan rauhaa ja hiljaisuutta. Ne, jotka ovat omaksuneet vakiovieraitamme nykyaikaisemmat tavat, eivät viihdy kauaa. Vakiovieraamme sen sijaan ovat entistäkin uskollisempia. He palaavat takaisin Högsåraan vuosi toisensa jälkeen, ja meillä on ilo toivottaa tervetulleeksi sellaisiakin kesävieraita, jotka ovat käyneet täällä jo yli 30 vuoden ajan. He eivät tulisi uudelleen, jos he eivät olisi tyytyväisiä. (Åbo Underrättelser(siirryt toiseen palveluun) 4.10.1947: 267)

Kemiön seudun pensionaateilla oli hyvä maine. Vieraat palasivat takaisin vuosi toisensa jälkeen, ja isäntien ja kesävieraiden välille kehittyi ystävyyssuhteita. Kirjoittaja J.B. kirjoittaa Högsåran kesävieraista seuraavasti: “Ensimmäiset kesävieraamme saapuvat juhannuksen tienoolla. […] Olemme tunteneet lähes kaikki vieraamme jo pitkään. Arvelen heidän huomanneen, että jälleennäkemisen riemu on molemminpuolista. […] Tiedän puhuvani monen Högsårassa asuvan puolesta toivottaessani teidät kaikki tervetulleiksi takaisin! Kesäauringossa kimaltavat lahdet, saaret ja luodot, hiekkarannat ja jopa hauet odottavat teidän palaavan! Mitä olisi Högsåra ilman kesävieraita?” (J. B. Åbo Underrättelser(siirryt toiseen palveluun) 9.11.1949: 285)

Västanfjärdin pensionaatteihin majoittui yleensä 10–20 vierasta. Vieraat kutsuivat niitä pensionaateiksi tai täyshoitoloiksi, paikalliset taas sanoivat, että taloissa oli kesävieraita. Västanfjärdin pensionaatteihin kuuluivat Nyhem Söder-Sundvikissa, Villa Norrstrand, Kilsuddenin pensionaatti, Sjöåker, Blötvik sekä Tomtebo. Pensionaattien vetovoimatekijöitä olivat rannat, kauniit näköalat, rauhalliset ja idylliset puitteet, mäntymetsät ja terveellinen ilma. (L.M. Åbo Underrättelser, 26.4.1934: 111) Nämä tekijät sekä hyvä ruoka ja hyvät kulkuyhteydet mainitaan usein tuon ajan pensionaattien markkinointiteksteissä.

Kesäaika merkitsi myös erilaisten elämäntyylien kohtaamista. Nimetön kirjoittaja kirjoittaa Åbo Underrättelserissä(siirryt toiseen palveluun) vuonna 1936, että kaupunki ja maaseutu lähentyvät toisiaan kesällä, mutta on kummankin osapuolen vastuulla olla syventämättä “sitä kuilua, joka niiden välillä väistämättä on”. Tässä tarvitaan hienotunteisuutta: “Kesävieraan vastaanottavan saaristolaisen ja isäntäväen naapureiden tulisi ottaa asianmukaisesti huomioon, että kaupunkien kuumuuden karkottamat ihmiset eivät juuri halua muuta kuin elää suhteellisen vapaana, nauttia auringosta ja laiskotella, mutta kesävieraan tulisi yhtä lailla ottaa huomioon, että kylä, jossa hän vierailee, ei ole yhteistä omaisuutta eikä olemassa vain hänen huvituksiaan varten.” (Åbo Underrättelser(siirryt toiseen palveluun) 23.6.1936: 167)

Kesällä saaristolaiset kohtasivat vieraiden tapojen maailman, kun taas kaupunkilaisten minäkuvaa ravisteltiin. Eräs kesävieras havainnollistaa eroavaisuuksia seuraavasti: “Ei sille voi mitään, että sitä tuntee itsensä hieman naurettavaksi. Kesävieraan rooli saaristossa ei ole koskaan pelkästään mairitteleva. On toki selvää, että vuoden kierto ei ole täällä pelkkää kesävalssien idylliä ja laineiden loisketta auringonpaisteessa. Siitä muusta ei kuitenkaan kesävieraana tiedä mitään. […] Hieman karun käsityksen levollisesta rentoutumisesta saa myös silloin, kun on viettänyt pari kelirikkoviikkoa sairasta lasta hoitaen tai kuukauden samalla saarella hautaamattoman ruumiin kanssa. Kun vieraat eivät voi muuta kuin ihastella kesän loistoa, emäntä saattaa hymyillen pyytää heitä palaamaan uudenvuoden tienoilla. Se voi olla opettavainen matka.” (O. T-s, Åbo Underrättelser(siirryt toiseen palveluun) 13.7.1949: 166)

Kesänvietossa tapahtui suuria muutoksia läpi 1900-luvun: “Ihmiset eivät enää majoitu maatiloilla oikeaa maitoa ja viiliä nautiskellen. Kummallakaan osapuolella ei ole enää intoa sellaiseen. Nykyään halutaan majoittua “pensionaateissa”. […] Lehmät, ahvenet, auringonlaskut, keimailu ja kaikki vanhan ajan kesään kuuluva on jo tuttua. Nyt halutaan jotain uutta.” Seuramatkat ovat kasvattaneet suosiotaan, mutta kirjoittaja on pannut merkille uuden villityksen, joka on tehnyt luonnosta nauttimisesta jälleen muodikasta. Itse Henry Ford on nimittäin sanonut, että auton tärkein etu on se, että se vie ihmiset luontoon, jossa he voivat tehdä jotain niinkin merkillistä kuin retkeillä. (V. K-n, Åbo Underrättelser(siirryt toiseen palveluun) 7.7.1928: 184) On totta, että yksityisautoilu vei ihmiset luontoon ja mahdollisti lopulta mökkeilykulttuurin syntymisen.

Muuttoliike Kemiön seudulta 1900-luvulla johtui siitä, että maanviljely ja kalastus eivät enää pystyneet takaamaan toivottua elintasoa. Kun ihmiset muuttivat kaupunkeihin, kotitilat tai osia niistä muutettiin loma-asunnoiksi. Monille uusille kaupunkilaisille kesämökistä tuli tapa sopeutua uuteen elämäntyyliin ja säilyttää yhteys maaseutuun. Suomessa moni työläinen rakensi itselleen mökin. Taloudellisen investoinnin ei tarvinnut olla suuri, mutta mökin omistajat käyttivät kesämökkiunelmaansa paljon aikaa ja vaivaa. 50- ja 70-luvun yksinkertaiset mökit täyttivät harvoin nykypäivän vaatimuksia. Nykyihmiset arvostavat moderneja loma-asuntoja, joissa voi yöpyä ympäri vuoden.

Julia Öhman, väitöskirjatutkija, FM

700 vuotta Kemiönsaarella-​sarja julkaistaan seuraavien tahojen tuella: Svenska litteratursällskapet, Svenska kulturfonden, Kemiönsaaren kunta,Sagalundin museo, Stiftelsen Finlandssvenska jordfonden, Otto A. Malms donationsfond.